ETUSIVU     AJANKOHTAISTA     YHDISTYS
       RODUT      PENNUT      KASVATUS      LINKIT      VUODEN KISSAT

Abessinialainen kissa




Abessinialaiskissan esivanhemmat elivät todennäköisesti jo tuhansia vuosia sitten Niilin laaksossa. Abessinialainen on edelleen samantyyppinen kuin muinaisten egyptiläisten palvomat kissat, joiden muumioita ja patsaita on löydetty Egyptistä.

1860-luvun loppupuolella Abessinian sodasta palanneet englantilaiset sotilaat toivat näitä kissoja mukanaan kotimaahansa. Rotu hyväksyttiin GCCF:ssä Englannissa vuonna 1882. Sieltä abessinialaisrotu levisi hitaasti muualle Eurooppaan sekä Amerikkaan ja Australiaan. Suomeen ensimmäiset abessinialaiskissat tuotiin 1961 Keväällä 1966 syntyivät ensimmäiset suomalaiset abessinialaispentueet Mount Badger ja av Firousi – kasvattajanimillä.

Abessinialainen on keskikokoinen kissa, jonka vartalo on elegantti, notkea ja jäntevä ilman vähäisintäkään rotevuutta. Olemuksessa on pyritty säilyttämään luonnollisen tasapainoinen kissamaisuus ja karttamaan monille roduille ominaisia ylikorostettuja piirteitä. Abessinialaisen pää on muodoltaan pehmeän kiilamainen, suurehkot ja mielellään tupsupäiset korvat antavat kissalle valppaan ulkonäön. Silmät ovat mantelinmuotoiset, "meikatut", ilmeikkäät ja loistavan väriset, sallitun värin vaihdellessa vihreästä pähkinänruskeaan ja meripihkanväriseen.

Rodun erikoistuntomerkki on lyhyt, vartalonmyötäinen ja hienolaatuinen ticking-turkki, jossa jokainen selkäpuolen karva on 2-3 kertaan mustan tai tummanruskean poikkijuovittama pohjavärin ollessa riistanvärisellä abylla punaoranssi. Hännäpää, polkuanturat, "saappaat" ja korvatupsut ovat tickingin väriä eli riistanvärisellä mustat. Abessinialaisen alkuperäinen väri on riistanvärinen ja muita hyväksyttyjä värimuunnoksia ovat punainen, sininen ja beige-fawn sekä näiden hopeamuunnokset. Abyn turkki on hyvin helppohoitoinen ja yleensä kissa huolehtii itse sen hoidosta.

Luonteeltaan abessinialaiskissa on eloisa, leikkisä, kekseliäs, villi, salaperäinen ja arvokas. Mielialastaan riippuen se saattaa istua mietteliään luokse-pääsemättömänä tarkkaillen ympäristöään jostain korkealta tai leikkiä mielikuvituksekkaita leikkejä. Se on utelias ja oppivainen osallistuen kaikkiin kodin puuhiin. Abessinialaisen ääni on pehmeä ja miellyttävä kuten sen koko olemus. Aby on rakastettava, lempeä ja omistajaansa rajattomasti kiintyvä kissa, joka osoittaa rakkautensa monin viehättävin tavoin. Monet abyt osallistuvat perheen automatkoihin ja nauttivat kesäisin veneilystä ja mökkielämästä.



Somalikissa




Somalikasvatus alkoi Pohjois-Amerikassa ja Australiassa 1960-luvulla, kun abessinialaiskasvattajat kiinnostuivat abypentueisiin silloin tällöin syntyneistä pitkäkarvaisista pennuista.

Somali on abessinialaiskissan pitkäkarvamuunnos. Resessiivinen pitkäkarvageeni on tutkimusten mukaan tullut abessinialaisrotuun Englannissa jo 1930-40 luvuilla, jolloin oli puutetta abyuroksista ja kasvatustyössä jouduttiin turvautumaan muihin rotuihin. Sekä amerikkkalaiset että australialaiset somalit polveutuvat englantilaisista abessinialaisista.

Suomeen ensimmäinen somalikissa Josinia Musayid tuotiin keväällä 1983 Australiasta. Helmikuussa 1984 syntyi ensimmäinen somalipentue. Somalikissalla on usein suuria pentueita (5-7, jopa 9 pentua), mikä osaltaan vaikutti rodun nopeaan kasvuun.

Somalikissan standardi on sama kuin abessinialaisen lukuun ottamatta turkkia. Somalikissan turkki on puolipitkä, erittäin hieno ja pehmeä. Pitkä ja tuuhea "ketunhäntä", villavat "pöksyt" sekä varttuneemmilla kissoilla komea kauluri ja "paidanrintamus" tekevät somalikissasta erittäin näyttävän näköisen. Tickingturkin selkäpuolen karvoissa on 3-6 väriraitaa ja hyväksytyt värit ovat samat kuin abessinialaisella.

Luonteeltaan somalikissa ei mainittavammin eroa abysta. Se on nopea, ketterä ja kiipeilee mielellään. Somalissa on mieleenpainuvaa sen luottamus ja kiintymys ihmisiin. Somalikissa on hyvin hellä ja odottaa suurella luottamuksella, että sen hellyyteen myös vastataan. Somaleissa on samaa uteliaisuutta kuin abyissa ja ne ovat aina valmiita osallistumaan uusiin puuhiin keskustellen asioista miellyttävän pehmeällä äänellään omistajansa kanssa.

Abessinialais- ja somalikissoja voi ulkoiluttaa katollisessa ulkoilutarhassa tai koiran tavoin hihnassa, mutta pakkasella tai kylmällä ja märällä ilmalla ei edes tuuhea turkkista somalia saa pitää ulkona. Sekä abyt että somalit ovat erittäin älykkäitä, joten ovien ja ikkunoiden avaaminen saattaa onnistua yllättävän helposti.

Abessinialainen ja somali ovat n.s. sisarrotuja, eli niillä on sama standardi lukuun ottamatta turkin pituutta ja ne voidaan astuttaa keskenään ilman erikoislupaa. Somalirodun tyypin ja tickingin parantamiseksi abessinialais- ja somalikissoja risteytetään keskenään. Syntyneet pennut ovat lyhytkarvaiset kuten abessinialaiset. Lyhenne "var"- (variant) voidaan lisätä EMS-koodiin osoittamaan, että ne kantavat pitkäkarvageeniä (esim. ABY n var). Näyttelyissa variantit kilpailevat ilman var-lyhennettä yhdessä abessinialaisten kanssa ja saattavat menestyä erittäin hyvin.

Kissat ovat kuitenkin aina yksilöitä ja kaikki erilaisia. Vaikka perheessä olisi 10 abessinialais- ja/tai somalikissaa sekä vielä näiden risteytyksiä, on jokaisella niistä omat tapansa ja ominaisuutensa.